Koirankasvatusoppaissa neuvotaan menemään yksinoloa harjoittelevan koiran luokse silloin kun se lopettaa vinkumisen ja haukkumisen. Mitä tehdään, jos koira ei hiljene?
Moi! Olen seuraillut blogianne blogilistan kautta ja minulla on mielipide/neuvo tuohon kysymykseesi. Yleensä koira hiljenee ,vaikkakin siihen voi mennä aikaa ja se voi ottaa sekä naapurin että omille hermoille, mutta jos koira saa vinkumalla ihmeset takaisin niin se voi vinkua vielä aikuisena ja silloin sitä voi olla vaikea opettaa pois. Ja jos pennulla mieleistänsä tekemistä ,niin se ei välttämättä edes huomaa kun poistutte. Ja MINUN mielipiteeni on ettei kasvatusoppaiden ohjeita ei saa/tarvitse käytää liian orjallisesti, koska koirat ovat yksilöitä (esim. naapurin koiraan toimii yksi konsti niin teidän koiraan ei laisinkaa uppoa tuo konsti ja kun teillä toimii ,jokin tapa niin se ei laisinkaa naapurin koiraan)
Ei ollut liian sekava, kiitos kommentista. Hätäilen varmaan siksi, että kaikki on niin kovin uutta. Jätetään aina sulatejuustotäytteinen kongi Paavolle, se onkin toimiva. Eli vinkuna ei ala heti, vaan vasta sitten kun kiinnostus kongiin loppuu noin kymmenen minuutin jälkeen. Kun Paavo tajuaa, että on yksin alkaa ininä eikä kiinnostavatkaan lelut kelpaa.
Pahus, äskeinen kommentti meni hukkaan. Yritetääs uudelleen.
Niin, aiemmin kerroit, että olitte yksinoloharjoituksen aikana toisessa huoneessa. Ehkäpä Paavo tajusi sen, että olitte lähellä. Voisitteko ajatella poistuvanne ihan vaan hetkeksi ulos, vaikkapa vaan 5 min. lenkille. Kun tulette takaisin, kuunnelkaa hetki, ennenkuin menette sisään. Jos Paavo itkee, yrittäkää mennä sellaisella hetkellä kun se vetää henkeä. Ei kannata huomioida sitä heti, kun se hyppii ja pomppii ympärillä. Vasta kun se on rauhoittunut on rapsuttelujen aika. Myöskään lähdöstä ei kannata tehdä mitään numeroa. Toi Kongijuttu on ihan hyvä idea, samoin riittävän isoja puruluita voisi ehkä antaa. Niin ja se etukäteen väsyttäminenkin on varmasti ihan hyvä juttu. Peuhaamista lumihangessa ja pientä rehaamista sisällä, luulisi tuonikäisen koiran väsyvän. Toivotaan, että näistä olis jotain hyötyä, ja toivottavasti joku keksii parempia keinoja. Tsemppiä yksinoloharjoituksiin!
Ilmeisesti Bloggerissa on ollut jotain ongelmia - kurjaa. Minä voisin kuvitella poistuvani hyvinkin kauas, ettei tarvitse kuunnella surkeaa yninää. Tänään vaan tilanne ja Paavon väsy tuli jotenkin niin äkkiä, etten ehtinyt alta pois. Sitten kuunneltiin puoli tuntia itkua ilman hengenvetoa. Ekan pienen hiljaisuuden tullen sitten mentiin takaisin. Uusilla yrityksillä taas huomenna, kiitosta tuesta!
Voi Paavoa :) Meillä yksinoloa harjoiteltiin niin, että Dodo väsytettiin ihan kunnolla ennen harjoituksia. Sitten koira sisälle, oltiin siinä vähän aikaa. Annettiin lapsukaiselle jotain pureskeltavaa tms. ja lähdettiin pois. Aluksi ei tietenkään oltu kauaa ja poissaoloaikaa pidennettiin vähitellen. Missään vaiheessa ei ole ollut ongelmia :)
Ja kuten Ellieli tuossa ylempänä jo sanoikin, niin lähtemisestä ja tulemisesta ei saa tehdä suurta numeroa.
Tsempit täältäkin suunnalta harjoituksiin!:)
P.S. Blogissamme on muuten pienoinen kilpailu käynnissä, jos kiinnostaa ;)
Kiitos tuesta, harjoituksia jatketaan. Paavo on kyllä muuten ihan itsenäinen pötkelö, leikkii itsekseen jne. Ilmeisesti se on vaan tajunnut, että kokonaan ei ole kiva olla yksin. Ja kilpailu, mahtavaa. Paavo jo rupesi miettimään, miten ottaisi osaa!
Kannattaa "kuunnella" omaa koiraa, mitään yleispätevää ohjetta ei ole, joka pätisi jokaiseen koiraan nyt ja aina. Hyviä vinkkejä kyllä saa toisilta (mäyrä)koiran omistajilta ja oppaista. Blogin kautta on löytynyt hyviä vinkkejä. Laitoinkin sinut omalle blogilistalleni, uskon että muutkin löytävät teidät!
Lähtemisestä ja saapumisesta ei siis kannata tehdä suurta numeroa, mutta tämä neuvokaan ei enää päde meidän huushollissa. Tosin Olli on jo kohta 6-vuotias ja tottunut yksinoloon. Töihin lähtiessäni käyn aina silittämäss ja sanomassa hei-heit (joo, on varmaan hassua) ja sitten kun tullaan kotiin niin riehumiseen ei meinaa tulla loppua. Joskus annan koiran odottaa omalla paikalla, että saan päällysvaatteet pois. Näin siis vain meillä, ei kannata ottaa vielä mallia :)
Moi! Olen seuraillut blogianne blogilistan kautta ja minulla on mielipide/neuvo tuohon kysymykseesi. Yleensä koira hiljenee ,vaikkakin siihen voi mennä aikaa ja se voi ottaa sekä naapurin että omille hermoille, mutta jos koira saa vinkumalla ihmeset takaisin niin se voi vinkua vielä aikuisena ja silloin sitä voi olla vaikea opettaa pois. Ja jos pennulla mieleistänsä tekemistä ,niin se ei välttämättä edes huomaa kun poistutte. Ja MINUN mielipiteeni on ettei kasvatusoppaiden ohjeita ei saa/tarvitse käytää liian orjallisesti, koska koirat ovat yksilöitä (esim. naapurin koiraan toimii yksi konsti niin teidän koiraan ei laisinkaa uppoa tuo konsti ja kun teillä toimii ,jokin tapa niin se ei laisinkaa naapurin koiraan)
VastaaPoistaEi ollut liian sekava, kiitos kommentista. Hätäilen varmaan siksi, että kaikki on niin kovin uutta. Jätetään aina sulatejuustotäytteinen kongi Paavolle, se onkin toimiva. Eli vinkuna ei ala heti, vaan vasta sitten kun kiinnostus kongiin loppuu noin kymmenen minuutin jälkeen. Kun Paavo tajuaa, että on yksin alkaa ininä eikä kiinnostavatkaan lelut kelpaa.
PoistaEi auta kuin harjoitella, kiitos tsempistä!
Toivottavasti kommentistani ei tullut liika sekava.
VastaaPoistaPahus, äskeinen kommentti meni hukkaan. Yritetääs uudelleen.
VastaaPoistaNiin, aiemmin kerroit, että olitte yksinoloharjoituksen aikana toisessa huoneessa. Ehkäpä Paavo tajusi sen, että olitte lähellä. Voisitteko ajatella poistuvanne ihan vaan hetkeksi ulos, vaikkapa vaan 5 min. lenkille. Kun tulette takaisin, kuunnelkaa hetki, ennenkuin menette sisään. Jos Paavo itkee, yrittäkää mennä sellaisella hetkellä kun se vetää henkeä. Ei kannata huomioida sitä heti, kun se hyppii ja pomppii ympärillä. Vasta kun se on rauhoittunut on rapsuttelujen aika. Myöskään lähdöstä ei kannata tehdä mitään numeroa. Toi Kongijuttu on ihan hyvä idea, samoin riittävän isoja puruluita voisi ehkä antaa. Niin ja se etukäteen väsyttäminenkin on varmasti ihan hyvä juttu. Peuhaamista lumihangessa ja pientä rehaamista sisällä, luulisi tuonikäisen koiran väsyvän. Toivotaan, että näistä olis jotain hyötyä, ja toivottavasti joku keksii parempia keinoja. Tsemppiä yksinoloharjoituksiin!
Ilmeisesti Bloggerissa on ollut jotain ongelmia - kurjaa. Minä voisin kuvitella poistuvani hyvinkin kauas, ettei tarvitse kuunnella surkeaa yninää. Tänään vaan tilanne ja Paavon väsy tuli jotenkin niin äkkiä, etten ehtinyt alta pois. Sitten kuunneltiin puoli tuntia itkua ilman hengenvetoa. Ekan pienen hiljaisuuden tullen sitten mentiin takaisin. Uusilla yrityksillä taas huomenna, kiitosta tuesta!
PoistaVoi Paavoa :) Meillä yksinoloa harjoiteltiin niin, että Dodo väsytettiin ihan kunnolla ennen harjoituksia. Sitten koira sisälle, oltiin siinä vähän aikaa. Annettiin lapsukaiselle jotain pureskeltavaa tms. ja lähdettiin pois. Aluksi ei tietenkään oltu kauaa ja poissaoloaikaa pidennettiin vähitellen. Missään vaiheessa ei ole ollut ongelmia :)
VastaaPoistaJa kuten Ellieli tuossa ylempänä jo sanoikin, niin lähtemisestä ja tulemisesta ei saa tehdä suurta numeroa.
Tsempit täältäkin suunnalta harjoituksiin!:)
P.S. Blogissamme on muuten pienoinen kilpailu käynnissä, jos kiinnostaa ;)
Kiitos tuesta, harjoituksia jatketaan. Paavo on kyllä muuten ihan itsenäinen pötkelö, leikkii itsekseen jne. Ilmeisesti se on vaan tajunnut, että kokonaan ei ole kiva olla yksin. Ja kilpailu, mahtavaa. Paavo jo rupesi miettimään, miten ottaisi osaa!
VastaaPoistaKannattaa "kuunnella" omaa koiraa, mitään yleispätevää ohjetta ei ole, joka pätisi jokaiseen koiraan nyt ja aina. Hyviä vinkkejä kyllä saa toisilta (mäyrä)koiran omistajilta ja oppaista. Blogin kautta on löytynyt hyviä vinkkejä. Laitoinkin sinut omalle blogilistalleni, uskon että muutkin löytävät teidät!
VastaaPoistaLähtemisestä ja saapumisesta ei siis kannata tehdä suurta numeroa, mutta tämä neuvokaan ei enää päde meidän huushollissa. Tosin Olli on jo kohta 6-vuotias ja tottunut yksinoloon. Töihin lähtiessäni käyn aina silittämäss ja sanomassa hei-heit (joo, on varmaan hassua) ja sitten kun tullaan kotiin niin riehumiseen ei meinaa tulla loppua. Joskus annan koiran odottaa omalla paikalla, että saan päällysvaatteet pois. Näin siis vain meillä, ei kannata ottaa vielä mallia :)
Mukavaa saada tukea ja kommentteja, ei ole ihan yksin tämän asian kanssa. Ja kiitos linkkauksesta!
Poista