Useampi blogeista tuttu mäykky on ollut viime aikoina tekemisissä eläinlääkärin kanssa. Meidän kohdallemme ei onneksi ole vielä eläinlääkärireissuja tullut. Paavon jalkavaivastakin taisimme selvitä säikähdyksellä.
Menimme taas mökkitalkoisiin, Muru ja Paavo ehtivät painia vain tervehdyspainit, kun siskoni huomasi Paavon ontuvan toista takajalkaansa. Mies tutki jalkaa, mutta Paavo ei reagoinut paineluun tai valittanut kipua. Häntäkin heilui normaaliin tapaan.
Minulla ei ole minkäänlaista lääketieteen tai eläinlääketieteen tuntemusta, mutta päättelimme että kyseessä on jonkinlainen venähdys tai nyrjähdys. Hoidoksi määräsimme lepoa. Pakkolepoon ei herraa mökkiolosuhteissa saatu, mutta makoiltuaan jonkin aikaa sylissäni ontuminen väheni.
Tänään ontumista ei juuri ole havaittu, mutta tämä päivä taitaa silti mennä lepäillessä. Onko muilla koiranomistajilla kokemuksia vastaavista jalkavaivoista? Mikä lienee oikea diagnoosi?
Olli on joskus hypätessään sängystä tai lumikinoksen päältä loukannut vähän jalkaansa ja tämä on näkynyt ontumisena. Kyseessä lienee ollut venähdys vai miksi sitä pitäisi kutsua - joka tapauksessa vaiva mennyt nopeasti ohi, kun olemme välttäneet lenkitystä ja estäneet hyppimisen. Tämä tietenkin johtaa koiran nosteluun ylös ja alas, koska Olli ainakin rakastaa sänkyjä ja sohvia.
VastaaPoistaIhan toisesta asiasta on kyse silloin, kun Olli ontuu vesisateella ulkoillessa. On oppinut, että kun ontuu, ei tarvitse lenkeillä. Kas kummaa, sadekelillä ontuminen alkaa välittömästi ja jatkuu sen sata metriä, minkä emäntä jaksaa vetää perässään lenkkihalutonta koiraa. Kun käännytään kotiin, ontuminenkin loppuu samantien.
Paavoakaan itseään ei olisi vaiva juuri haitannut, olisi kinkannut Murun perässä kolmijalkaisena. Me olimme tylsimyksiä ja laitoimme herralle leikkitauon.
PoistaOllilla on mahtavia näyttelijänlahjoja. Paavokaan ei tykkää lähteä lenkille sateessa, tarpeet tehdään ensimmäiseen mahdolliseen paikkaan. Sen sijaan lauantaina mökillä sade ei haitannut, kun sai riehua vapaana.
No voihan kökkö, toivottavasti tassu paranee pian. Kyllä lepo varmaan on hyvä konsti. Ellillä jäi pienenä tassu rappuritilän väliin kyläilyreissulla. Se parkaisi pahasti ja isäntä kantoi sen miltei koko matkan kotiin. Muistaakseni teimme juuri noin kun Olli neuvoi; ei hyppyjä, eikä lenkkeilyä. En edes illalla enää huomannut mitään, kun olimme pihassa ilta-asioilla ja seuraavana päivänä tassu tuntui jo olevan ihan kunnossa. Myöhemmin, vielä nykyäänkin, Elli välttelee rappuritilöitä.
VastaaPoistaTulipa vielä mieleen äitini koira Lyyli, jonka tassu oli talvella kipeä. Yritimme katsoa, mikä tassua vaivasi, mutta pelokasta koiraa ei yhteistyö huvittanut. Niinpä sitten parin-kolmen ontumispäivän jälkeen vietiin Lyyli ell:iin. Lääkäri sitten katsoi, että siellähän oli tassunpohjassa haava tai pieni palkeenkieli, joka oli tulehtunut. Lääkkeeksi lepoa ja antibioottikuuri. Vain pienelle lenkuralle sai mennä. Eli jos vaiva jatkuu, kannattaa tarkistaa myös tassunpohjat. Meillä Elli antaa hyvin katsoa tassunpohjiaan, kun pyrin niitä aina räpläämään juuri tuollaisia tilanteita varten. Paranemisrapsuja Paavolle!
PS. Onneks Elli ei sentään ole ottanut käyttöönsä noita Ollin sadesään ontumiskeinoja ;)
Paavokin antoi ihan kiltisti tutkia tassun, eikä mitään näkyvää löytynyt. Ja levolla jalka parani, perjantaina ei enää ontumista huomannut. Toivotaan tosiaan, ettei Paavokaan tajua Ollin metkuja!
PoistaMirkulla on ollut joitakin kertoja samansorttista "vikaa" eli on pitänyt toista takatassuaan kävellessään ilmassa ihan kuin jalka olisi kipeä. Painellessa tai taivutellessa ei ole kuitenkaan osoittanut, että jalkaan tai muuallekaan koskisi. Olen arvellut, että joko lumikokkare tai kivi tms. on osunut tassuun ikävästi ja siksi Töpöläinen on aristellut kävellessään. Toivottavasti Paavonkin vaiva on tällaista harmitonta laatua!:)
VastaaPoistaMinä kiinnitin muuten tänään huomiota ihan tuohon samaan asiaan kuin sinä, Svea: tosi moni blogikamumäykky on sairastellut lähiaikoina. Toivotaan, että kaikki parantuvat pikaisesti eikä kukaan muu enää joudu telepaattisen mäyräkoirasairastelun kouriin!
Harmitton vaiva taisi olla, ei enää ole mitään oireita. Säikäyttää vaan kovasti kaikki, kun koira raukka ei osaa kertoa, mihin sattuu.
PoistaHeräsin johonkin viime yönä ja jäin kuuntelemaan Nellin massun ääntelyä, ei siis ollut mikään normaali ääni. Ja ajattelin just samaa, kuinka moni mäykky onkin sairastellut.
VastaaPoistaToivotaan että tassussa on vain tilapäinen toimintahäiriö :)
Oi voi, toivottavasti Nelli ei tullut kipeäksi. Pitäisi ehkä lainata jokin koiran kotilääkärikirja, niin oppisi vähän tunnistamaan oireita.
Poista