Koska omistajat eivät jaksa loputonta "ota pallo pois kalusteiden alta" -leikkiä, ostin Paavolle samanlaisen aktivointipallon isompana. Se on Paavon mielestä ihan turha. Sillä voi leikkiä vain, jos siellä on jotakin sisällä.
Juhannuksen Paavo kohtasi petankkipallon ja se oli suoranaista rakkautta. Paavo pyöritteli ja kanteli kivikovaa ja painavaa palloa loputtomiin. En tiedä mikä siinä viehätti, sekö että pallosta heijastuu oma kuva. Valitettavasti lopputuloksena oli se, että herran naama oli kuonon vierestä aivan ruvella.
Toissa viikonloppuna maalla ihmiset innostuivat pelaamaan petankkia, mikä aiheutti Paavossa ärrimurrireaktion. Annoimme sille hetkeksi petankkipallon ja kas, taas oli naama ruvella. Kuulat on siis takavarikoitu Paavolta lopullisesti.
En tiedä onko Paavolla muita ranskalaisuuteen viittaavia taipumuksia kuin rakkaus petankkiin. Muistuttaahan se itse hieman patonkia.
Tennispallokin kelpaa, jos joku sitä heittelee. Ja ehkä vähän myös muulloin.
Mites hanhenmaksapallerot ja tryffelit? Maistuvatko Paavolle eli onko aivan umpiranskalainen?;)
VastaaPoistaHanhanmaksaa Paavo varmasti arvostaisi, punaviini tuskin uppoaa eli eiköhän tuo ole ainakin puoliksi savolainen.
PoistaPaavo, petankkia pelaava patonki, kih hih.
VastaaPoistaMyrsky: Mä en ennen välittänny palloista tuan taivaallista. Äippä osti kompaktin kokosen kumipallon ja jösses, ku tykkään siitä. Äippä saa nakella palloo kaikkiin puskiin ja piiloihin ja mä ettin. Ja aina löydän.
Pallot on parasta!
Oot kyllä Myrsky oikeassa, pallo on parasta! Sä oot kyllä taitava etsimään palloja.
PoistaMä otan kans mamman aina mukaan palloleikkeihin, kaksin on kivempaa. Se on kiva kattoo ku mamma ettii palloa, oli se sitten sohvan alla tai kylppärissä tai saunassa tai... Mä löytäisin sen aina paljon nopeemmin =)
VastaaPoistaMäyräkoirat ovat selvästikin hyvin taitavia löytämään palloja, mutta antavat suosiollisesti löytämisen riemun omistajille. Pitääköhän tästä olla kiitollinen?
Poista