Paavo sai tänään ensimmäisen pöytäkirjamerkinnän. Ei tosin koe- tai näyttelypöytäkirjaan vaan paikallisen mäyräkoirayhdistyksen kokouspöytäkirjaan. Siihen kun merkittiin sekä hännälliset että hännättömät osallistujat.
Kaikkiaan paikalla oli kymmenkunta karvaista kokoustajaa. Paavo suoriutui kokouksesta hienosti, se istui rauhallisesti miehen sylissä eikä kommentoinut kokouspäätöksiä.
Kokouksen yhteydessä palkittiin myös viime vuoden menestyneimmät mäykyt. Paavon emä sai peräti kolme palkintoa, se palkittiin muun muassa yhdistyksen vuoden mäyräkoirana. Näinköhän tästä tuli Paavolle menestyspaineita?
Tapasimme myös Paavon kasvattajat, pentukarva saa kuulemma olla vielä. Nyppiminen on edessä noin kuukauden kuluttua.
Paavo taitaa olla oikein hyväkäytöksinen herra. Eiväthän kaikki ihmisetkään jaksa istua kokouksissa yhtä mallikelpoisesti.
VastaaPoistaJäämme odottamaan, millaisia palkintoja Paavo vielä iän karttuessa saa!:)
Tuo pöytäkirjamerkintä tuli helposti - muiden eteen tarttis vissiin tehdäkin jotakin...
PoistaSähän ootkin hienosti käyttäytynny. Mää en pääse uudelleen äipän marttaköörin tapaamiseen...
VastaaPoistaOletko sä ehtinyt hankkia porttikiellon marttahommiin?
PoistaPaavohan on oikea mallilapsi. Niin hyväkäytöksinen, taisi koirakoulusta olla hyötyä! ;)
VastaaPoistaElli nypittiin ekan kerran viime äitienpäivän tienoilla, ikää taisi silloin olla lähes 7 kk. Toinen kerta oli lokakuun lopussa, ja nyt on karva taas pitkää ja alta pilkottaa jo uusi karva. Eli kolmas kerta on pian käsillä, tään kuun lopussa tai viimeistään ens kuun alussa.
Tai sitten kokous sattui sopivasti iltapäiväunien aikaan... Paavolle on ihan viikossa-parissa tullut mahtavat tassu- ja rintakarvat. Herralla on ikää vasta 4,5 kuukautta eli saa rauhassa vielä pitää pentukarvansa.
PoistaAi kun olet hienosti jaksanut käyttäytyä. Meikäläistä ei otettaisi mukaan, oon sen verran kova hilluja!
VastaaPoistaPaavo kyllä jaksoi yllättävän hyvin, taisi olla vähän uninen.
PoistaNo kato ku mä vetelin siel marttaköörissä ku juna, tuff-tuff, ku mä ettin pullanmuruja. Sit yks kiva martta nosti mut syliinsä ja mä loikkasin siitä suoraan pöydälle. Äippä kirkastu...
VastaaPoistaKotona mä kyl nukuin yhen martan sylissä koko illan, niin että hänellä oli ihan puutunu käsin. Mut ainaskin olin hiljaa :)
Jatka sä vaan kiltin pojan meininkejä, niin mäkin (tai sitten en).
Luulisi, että Martat olisivat ilahtuneet kun järjestit ohjelmaa. Kummallista.
Poista