Ei koirakoulukuulumisia

Tältä viikolta meillä ei ole kerrottavana koirakoulukuulumisia. Isäntäväki nimittäin sairastui, joten jouduimme jättämään koirakoulun väliin.

Harvahammas

Paavon puremisvimma sai selityksensä. Mies nimittäin tajusi eilen, että mäykyllä ei enää ole yläetuhampaita. Yhtään irronnutta hammasta emme ole vielä löytäneet, mutta nythän se hampaiden vaihto vasta alkoi. Toivottavasti kaikki hampaat irtoavat itsestään.

Paavo ei suostunut hymyilemään valokuvassa, joten meillä ei valitettavasti ole kuvamateriaalia harvahampaisesta mäyräkoirasta.

Ei ihan sallittua

Puhuin eilen puhelimessa ja kuuntelin toisella korvalla, että Paavo pureskelee luuta rappusilla. Kun lopetin puhelun minulle valkeni totuus. Paavo pureskeli rappusia rappusilla. Nyt meidän portaissa on herran hampaanjäljet. Pyyhkäisin portaita etikalla, josko se estäisi lähiaikoina kielletyt puuhat. Muutama viikko sitten otetussa kuvassa Paavo pureskelee oikeaoppisesti luuta.

Nuori hurmuri

Olen huono emäntä, sillä on täysin unohtanut kertoa, mikä Paavon mielestä on parasta koirakoulussa. Parasta on ihana valkoinen terrierineito Berla. Neitonen tosin ei oikein välitä, vaikka meidän nappisilmämme lähestyy häntä ihailevasti kerta toisensa jälkeen.

Koirakoulussa osa 3

Takana on kolmas koirakoulukerta, vakiopettaja oli reissussa ja meillä oli sijaisope. Tämän takia kertailimme paljon vanhoja juttuja. Ja niinhän se menee, että kertaus on opintojen äiti. Maahan meno esimerkiksi sujuu jo hienosti (jos kädessäni on sopiva herkku...).

Uutena opeteltavana tuli ruoan jättäminen. Lautaselle laitettiin herkku, koiralle annettiin käsky olla ottamatta. Jos koira toimi käskyn mukaan annettiin palkka kädestä. Meidän pieni herkkusuumme ei oikein ymmärtänyt hommaa. Tätä täytynee siis treenata. Ei ota -käsky lienee tarpeellinen, siihen malliin tavaraa menee Paavo suuhun.

Kehutaan vielä loppuun hieman. Olemme kotona opetelleet odota -käskyä. Eli Paavo ei pääse ruokakupille ennen kuin saa luvan. Se sujuu jo hienosti.