Paavo ja Eino

Myrskytuulet osuivat myös tälle suunnalle. Tuulenpuuskat olivat melkoisia ja päivälenkillä näimme tielle kaatuneen puun. Sähkökatkoja ei onneksi tullut.

Kävimme ihmettelemässä myrskyä myös järven rannassa. Tuuli oli niin voimakas, että mäyräkoiran korvat kääntyivät nurinkurin ja kylmää vettä pärskähti kuonolle.

Kaksi vuotta

Kuvan pienet pödkylät täyttävät tänään kaksi vuotta. Onnea Paavolle ja velipojille! Paavo juhli merkkipäiväänsä runsaiden päiväunien, pitkän lenkin ja luunsyönnin merkeissä!

Häiriökoira Paavo

Toiset koirat käyvät tottelevaisuuskokeissa, mutta Paavopa kutsuttiin häiriökoiraksi!

Koirakoulu, jonka tunneilla olemme käyneet, järjesti ohituskurssin. Ja kurssilaiset tarvitsivat tietysti harjoituskoiria, joten Paavokin pyydettiin häiriökoiraksi. Paavo ei aivan täysin sisäistänyt luonnerooliaan, sillä se rähähti vaan muutaman kerran, eikä aina kyseessä ollut edes kurssilainen.

Paavo tosiaan taitaa halutessaan remmiräyhäämisen jalon taidon, joten kyseessä oli meillekin hyvä harjoitus. Ohitustilanteita tuli paljon, mutta valtaosan ajasta Paavo käyttäytyi oikein hienosti!

Päivystävä mangusti

Taisi olla Mirkku-mäyräkoira, joka valitteli ettei hänen mataluudellaan ole kotona tarkkailupaikkaa. Paavolla on oma paikka, tosin siinä joutuu päivystämään mangustimaisesti.

Ja ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun kotiin tullessa eräs mäyräkoira on löytynyt keittiön pöydältä tarkkailematsa maailmaa. Ei sitä koko ajan jaksa mangustina olla!

Jälkihommia

Tänä syksynä Paavolle on tarjoutunut pari tilaisuutta MEJÄ-harjoitteluun. MEJÄ on siis metsästykoirien jäljestämiskoe, ei jäniksen metsästys, kuten eräs sukulaiseni Facebookissa arveli.

Paikallinen mäyräkoirayhdistys järjesti keväällä MEJÄ-kurssin, siinne emme valitettavasti päässeet. Kurssiin kuului harjoitus myös syksyllä ja sinne saimme peruutuspaikan.

Ensimmäisen jäljen Paavo aloitti hieman hakien. Syykin selvisi pian, jäljen varrelta löytyi tuore supikoiran kakka. Se taisi hieman sekoittaa Paavoa. Ensimmäiseltä makuulta lähtien jäljestys sujui paremmin. Tosin Paavo eteni lähes jaloissa. Lopulta sorkkakin löytyi.

Sen jälkeen menimme vielä toisen jäljen, jonka päässä ei valitettavasti ollut sorkkaa. Toisen jäljen Paavo meni vauhdilla ja liina pitkänä. Paavo oli ilmeisesti tajunnut, mistä on kyse.

Pari viikkoa sitten Paavon isäntä toi hirvijahdista sorkan ja veti sillä jäljen. Paavo lähti taas melko varovasti liikkeelle, mutta suoritti jäljen.

Toivottavasti syksyn hirvijahdissa ei tule haavakkotilanteita, mutta jos niin käy, Paavon voi laittaa jäljelle. Sen verran näyttöä osaamisesta jo on.