Taisi olla
Mirkku-mäyräkoira, joka valitteli ettei hänen mataluudellaan ole kotona tarkkailupaikkaa. Paavolla on oma paikka, tosin siinä joutuu päivystämään mangustimaisesti.
Ja ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun kotiin tullessa eräs mäyräkoira on löytynyt keittiön pöydältä tarkkailematsa maailmaa. Ei sitä koko ajan jaksa mangustina olla!
Heh heh, Paavovan selkeesti treenaa siinä reisilihaksia, että säilyy mäyräkoiralle ominaisen muhkea peppu :-) Mauria ei ole koskaan kiinnostanut ikkunoista katsella, edesmennyt noutajani sen sijaan saattoi istua jakkarallaan pitkänkin tovin ihmettelemässä ulkoelämää. Terkkuja Paavolle, t. Laura ja Mauri
VastaaPoistaPaavon pakarat on kyllä kehittyneet kovasti viime aikoina, liekö mangustimaisuuden ansiota! Paavo tarkkailee (ja kommentoi) mielellään elämää.
PoistaPaavon pakarat on kyllä kehittyneet kovasti viime aikoina, liekö mangustimaisuuden ansiota! Paavo tarkkailee (ja kommentoi) mielellään elämää.
PoistaOnnenpoika, kun sulla on tähystyspaikka. Mä en oo vieläkään saanu omaa päivystyspaikkaa ikkunan äärestä. Hyvä, kun muistutit, jos emäntä vaikka sattuis lukemaan sun blogia!;)
VastaaPoistaPaavolla on oltava tähystyspaikka, muuten se kiipeilee vaikka seiniä pitkin kurkkimaan ikkunoista. Ja kyllä se Mirkkukin sellaisen tarvitset!
PoistaKyllä sä Paavo oot oikeassa, ulos pitää mäyriäisen nähdä ja uteliaisuus tyydyttää. Mullakin on tähystyspaikka olkkarin soffan selkänojalla. Sieltä näkee lähinnä tirpusia ja katteja tiirata, kun se ei oo pihaan päin, missä näkis ihmisiäkin joskus. Tirsatkin siinä on mukava välillä ottaa. Mukavia kyttäyskeikkoja sulle akkunan ääressä ja paljon muiskuja!
VastaaPoista- Elli
Paavon ikkunan ohi menee silloin tällöin koiriakin, mutta esimerkiksi viime viikolla piti komentaa oravaa, joka kehtasi juoksennella pitkin sähkölinjaa!
Poista