Päivystävä mangusti

Taisi olla Mirkku-mäyräkoira, joka valitteli ettei hänen mataluudellaan ole kotona tarkkailupaikkaa. Paavolla on oma paikka, tosin siinä joutuu päivystämään mangustimaisesti.

Ja ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun kotiin tullessa eräs mäyräkoira on löytynyt keittiön pöydältä tarkkailematsa maailmaa. Ei sitä koko ajan jaksa mangustina olla!

Jälkihommia

Tänä syksynä Paavolle on tarjoutunut pari tilaisuutta MEJÄ-harjoitteluun. MEJÄ on siis metsästykoirien jäljestämiskoe, ei jäniksen metsästys, kuten eräs sukulaiseni Facebookissa arveli.

Paikallinen mäyräkoirayhdistys järjesti keväällä MEJÄ-kurssin, siinne emme valitettavasti päässeet. Kurssiin kuului harjoitus myös syksyllä ja sinne saimme peruutuspaikan.

Ensimmäisen jäljen Paavo aloitti hieman hakien. Syykin selvisi pian, jäljen varrelta löytyi tuore supikoiran kakka. Se taisi hieman sekoittaa Paavoa. Ensimmäiseltä makuulta lähtien jäljestys sujui paremmin. Tosin Paavo eteni lähes jaloissa. Lopulta sorkkakin löytyi.

Sen jälkeen menimme vielä toisen jäljen, jonka päässä ei valitettavasti ollut sorkkaa. Toisen jäljen Paavo meni vauhdilla ja liina pitkänä. Paavo oli ilmeisesti tajunnut, mistä on kyse.

Pari viikkoa sitten Paavon isäntä toi hirvijahdista sorkan ja veti sillä jäljen. Paavo lähti taas melko varovasti liikkeelle, mutta suoritti jäljen.

Toivottavasti syksyn hirvijahdissa ei tule haavakkotilanteita, mutta jos niin käy, Paavon voi laittaa jäljelle. Sen verran näyttöä osaamisesta jo on.

Lunta

Aamulenkillä satoi vielä kaatamalla vettä, mutta emännän työpäivän aikana lämpötila painui alas. Ja päivän aikana pyrytti lunta ja räntää. Paikoitellen maa on valkoinen ja mäyräkoiraa hämmästyttää.

Onnea voittajalle

Arvonta on suoritettu, sen voitti ilokseni! Kiitos kaikille osallistujille!

Kuvassa virallinen valvoja!

Vielä ehdit osallistua arvontaan

Muistutus arvonnasta! Kommenttinsa arvontapostaukseen jättäneen osallistuvat koiranruoka-arvontaan. Arvonta tapahtuu virallisen touhottajan ei kun valvojan läsnäollessa 9.10.

Mäyräkoiran käsittämättömät kyvyt

Eilen oli jälleen Paavon matokuurin aika. Aiemmin olen sotkenut tahnan nappuloihin, mutta imeytymisen varmistamiseksi päätin antaa lääkkeen erikseen.

Laitoin tarvittavan määrän tahnaa ruokalusikkaan ja tahnan päälle herkkuja pieninä palasina. Ja voi kuinka taitavasti Paavo osasi hampaillaan nyppiä pienet herkkupalat ilman, että pahaa matolääkettä piti ottaa.

Onneksi mäyräkoira on ahne. Seuraava kierros herkkuja upotettiin syvemmälle tahnaan ja näin onnistuttiin huijaamaan mäyräkoiraa.

Kuvan mäyräkoira kotiutettiin meille eläinten päivänä eläinsuojeluyhdistyksen myyjäisistä.

Lähimetsässä

Mäyräkoiran emäntä vietti työpäivän ikkunattomassa auditoriossa. Sen takia olikin ihana yllätys, kun ulkona paistoi syksyinen aurinko.

Työpäivän jälkeen lähdimme mäyräkoiran kanssa metsäretkelle uuden kodin lähimetsään. Siellä on pehmoista sammalta tassujen alle ja paljon ihania tuoksuja. Uljas metsästyskoira sai vainun ja johdatti emännän puun luokse. Puun juuri oli täynnä käpyjä. Harmi, ettei lähikaupassamme voi maksaa oravannahoilla!

Jatkoimme matkaa ja poikkesimme jälleen pois polulta. Sammalten kätköstä löytyi kantarelleja! Toivotaan viikonlopulle yhtä ihania syysilmoja!