Kävimme eilen ottamassa yksivuotisrokotukset. Penturokotukset menivät näppärästi nappuloita syöden ja muutenkin eläinlääkärikäynnit ovat sujuneet hienosti.
Tällä kertaa Paavo hieman arkaili eläinlääkäriä ja halusi hypätä emännän syliin kun eläinlääkäri kuunteli sydäntä ja tunnusteli palleja (paikoillaan ovat, molemmat). Kun rokotuksen aika tuli, minä pitelin Paavoa päästä kiinni ja eläinlääkäri tuikkasi piikin.
Koko homma oli Paavon mielestä suuri vääryys, se käpertyi kerälle ja vinkui surkeaakin surkeammin. Jos yhtään osasin suomentaa, niin Paavo kertoi jotakuinkin seuraavaa: Apua, täällä kiduteaan viatonta koiraa! Ei tällaista saa tehdä! Ei ei ei!
Mäyräkoiran elämä on joskus kovin dramaattista!
Onneksi herkkunappulat hieman helpottivat oloa ja kohta Paavo heilutti häntäänsä jo eläinlääkärillekin.
Paavo on muuten aika sutjakka tyyppi. Vatsataudin jälkimainingeissa painoa oli alle kuusi kiloa, nyt paino on hieman noussut ja vaaka näytti 6,3 kiloa. Melkoinen mediummäykky ja pygmi-Paavo. Vielä vajaa kuukausi, että Paavo on virallisessa mittausiässä. Silloin selviää, mihin kokoluokkaan se sijoittuu. Arvauksia otetaan vastaan.