Voi vinkuna ja haukahdus

Koirankasvatusoppaissa neuvotaan menemään yksinoloa harjoittelevan koiran luokse silloin kun se lopettaa vinkumisen ja haukkumisen. Mitä tehdään, jos koira ei hiljene?

Pieni partacuda

Takana on jo reilu viikko koirallista elämää. Hämmentävän nopeasti sekä Paavo että me olemme tottuneet uusiin rutiineihin. Paavo on fiksu poika ja luonnettakin löytyy sen verran paljon, että taatusti meitä vielä jossain vaiheessa koetellaan. Esimerkiksi luita on jo välillä komenneltu reippaasti.

Tänään pitäisi käydä hankkimassa Paavolle autoiluboksi. Tähän asti koira on istunut kiltisti minun sylissäni. Toivotaan, että autoilu sujuu jatkossakin yhtä mallikkaasti.

Kuvassa meidän isokorvainen ja -tassuinen pieni partacuda!

Ulkoilua

Rivitalossa on helppo nostaa pentu takapihalle melko usein, pakkasista johtuen ulkoiluhetket ovat melko lyhyitä. Joskus Paavo syöksähtää heti pissimisen jälkeen takaisin ovelle odottamaan sisäänpääsyä, toisinaan taas kulutetaan hetki leikkien. Terassilta löytyvät kuivat lehdet ovat hauskoja rouskuteltavia.

Takapihalla Paavo on vapaana, sillä korkeat lumikasat estävät vielä toistaiseksi pienen mäyräkoiran äkilliset etenemiset. Etupihalla puolestaan harjoitellaan pannan ja talutushihnan käyttöä. Kuten kuvasta näkyy, ne eivät saa varauksetonta suosiota.

Etukäteisahdistus eroahdistuksesta

...jota ei tietenkään saa näyttää koiralla.

Koska yöt olivat menneet hyvin ja Paavo vaikuttaa reippaalta ja rohkealta, päätimme eilen aloittaa yksinoloharjoitukset. Yksin jäävälle koiralle rajataan alue keittiöön ja pesuhuoneeseen. Käytännössä laitamme lehtikompostista tehdyn aidan olohuoneen ja keittiön väliin. Oviaukko on nimittäin niin suuri, ettei siihen saa tavallista aitaa.

Ensimmäinen muutaman minuutin yksinoloharjoitus ei mennyt hyvin. Yritimme toimia ohjeiden mukaan ja jätimme hieman väsähtäneen Paavon kiinnostavan luun kanssa omalle puolelle ja menimme itse makuuhuoneeseen. Kun Paavo tajusi olevansa yksin alkoi melkoinen konsertti, jossa käytiin läpi kaikki äänialat. Kaikissa ohjeissa tietenkin neuvotaan, että takaisin pitää mennä vasta kuin koira hiljenee. Tässä tapauksessa emme viitsineet jäädä odottamaan kauanko hiljenemiseen menisi.

Nyt minä tietenkin stressaan kovasti siitä, miten saamme pötkelön totutettua yksin oloon, ilman että rivitaloasuntomme naapurit saavat hermoromahduksen. Kaikki vinkit aiheeseen liittyen otetaan kiitollisena vastaan.

Rauhaisa yö

Kaksi ensimmäistä yötä kului niin, että toinen meistä nukkui sohvalla ja Paavon peti oli siinä vieressä. Yöt sujuivat melko rauhallisesti, joten päätimme muuttaa nukkumisjärjestelyä ja siirtyä makuuhuoneeseen.

Sänkymme on tavallista korkeampi ja pelkäsin hieman, että Paavo yrittää hyppiä sänkyä vasten tai kitisee halutessaan viereen. Vielä mitä. Kävimme kymmenen jälkeen nukkumaan, Paavo nukkui pedissään kiltisti hieman yli kuuteen. Sitten hän teki hienosti sekä pissat että kakat sanomalehdelle, leikki hieman ja jatkoi uniaan. Me havahduimme uudelleen kahdeksan jälkeen ja totesimme, että taitaa olla koiran aika saada ruokaa.

En tiedä mihin asti pödkelö olisi vedellyt hirsiä, jos me emme olisi nousseet ylös. Toivottavasti tulevatkin yöt ovat yhtä helppoja.